Helle oli aikamoinen, koko ajan kävi kuitenkin virvoittava tuulenvire. Kaipasimme kaikki kuitenkin jo kovasti kahvilaa tai kauppaa, jollainen pitäisi löytyä Brandön kylästä. Nuo infolehtisissä mainitut palvelut ovat täällä pikkusaarilla niin söpön vaatimattomat että niistä ajaa herkästi ohitse. Sitä ei vain usko että tuo pikkuruinen mökki olisi se mainittu kauppa tai että leirintäalueen reception on sama kuin kahvila. Herkästi jatkaa eteenpäin ja uskoo löytävänsä jotain "parempaa".
Brandö stugby -kyltti tienvarressa. Vieressä haalistunut Valiojäätelön pingviini. Tuonne!
Jäde ja kastepisaroita ankarasti kylkeensä keräävä Franziskaner weissbier naturtbru oli se mitä tarvitsimme mutta halusimme jotain vielä parempaa, uimaan! 1 km kylältä Torsholmiin päin piti olla uimaranta. Olimme katselleet huolestuneina matalikkojen kelluvia levälölleikköjä ja epäily uinnin onnistumisesta oli aito. Lisäksi meidän pitäisi käydä kaupassa. Meillä ei ole ruokaa. Tienhaarassa valitsemme Torsholman ja jätämme byn kiekan kiertämättä. Uimarannan pitäisi olla aivan käsillä.
- Pikkasen vielä eteenpäin, kuuluu huuto suomeksi levikkeelle pysähtyneestä matkailuautosta. Keskustelut kuuluvat täällä herkästi kun liikenteen taustamelua ei ole. Kohta vastaan tepasteleva nuori mies pyyhe hartioilla nostaa toiveet jo taivaisiin.
Siinä se on, uimaranta! Ja siellä on ihmisiä uimassa. Jee, tää on hieno hiekkabiitsi, uimakopit ja kelluva laituri hieman syvemmällä muutaman uintivedon päässä.
Pyörät apinanleipäpuun näköistä rantaleppää vasten. Sekalaista pyörälaukkujen purkua. Tassuttelua hiekassa ja veteen. Vesi on rannassa aika kirkasta, ei levää. Sukeltaessa vesi on vihertävän sameata, yksittäisiä hentoja vesikasveja. Ei kiviä, ei mutaa. Nousen laiturille ja jään makaamaan selälleni aurinkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti