Paljon hyviä muistoja, mutta tieto myös siitä että kaikki ei aina mene kuitenkaan kuin... Suunnitelmat lauttamatkasta leirisaarelle saattavat kariutua kun viimeinen lautta on jo mennyt. Mökkejä ei välttämättä ole vapaana tai niitä ei ole lainkaan. Valittavissa on teltan pystytys sateessa niemen länsi- tai itäpuolelle, kiviseen maahan, joka ei ole kiinnostunut alumiinisista telttakepeistä, vaan tarjoaa vain kyhmyräisen pintansa joustinpatjalle tottuneelle, äkkllisestä rasituksesta kipeytyneelle selälle.
Mutta tässä ollaan, viljavien peltoaukeiden keskellä matkalla kohti Kustavia. Kello on 21.15, navi tarjoilee matkaksi enää vaivaiset 151 km. Silloin olisimme Vuosniemessä, lauttarannassa kohti ensimmäistä etappia, jolla näkisin taas Brandön kapean saaren läpi luikertelevan punaisen asfalttitien, lokit, ruovikkoiset rannat. Aurinko paistaa pohjoisen puoelle kääntyneenä, taivas selkeä, ilma helteinen. Vielä nytkin auton mittari näyttää 25,5 C!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti