Lepakoiden aikaan

Kun aloimme lähestyä Kustavia mieleeni alkoi tulla asioita. Ensinnäkin, meillä ei ole rahaa. Piti käydä automaatilla, mutta niin isoja centereitä kun abcit ovatkin niin eipä niissä automaatteja ole. No, onhan siinä matkalla niitä  pieniä kuntakeskuksia, Huittinen ja mitä niitä on. Vaan matka on huvennut ja  kuntakeskuksia! ei ole tullut kohdalle. Näyttää että toivo jää nyt Kustavn varaa. Mutta kuika iso paikka se on, onko siellä automaattia. Meillä ei ole ruokaa, syömiset on suunniteltu epämääräisten pienten laivakahviloiden ja rannan venesatamien puotien varaan. Mutta käykö niissä kortti? Todennäköisesti ei.  Maarianhaminassa olisi varmuudella pankkiautomaatti, ja korttikauppoja. Mutta voisi mennä kaksikin päivää ennen kuin pääsisimme sinne, ilman ruokaa. Hm, yllättävä käänne matkaan. Olisi ollut niin helppoa käydä automaatilla Vuorelassa, se olisi lisännyt matka-aikaa vain korkeintaan 5 min. Pieni hinta täysistä masuista.

On yö. Pelloilla on kaksi peuraa tai kaurista, hetken päästä yksi menee tien yli. Laitan pitkät päälle.

Mihin me siis menemme yöksi. Leirintäalue Kustavissa on sulkenut receptionin ja laskenut puomin alas klo 21. Sinne emme enää pääsisi. Voisimme tietenkin jäädä johonkin edulliseen hotelliin tänne matkalle, mutta ei kyllä innosta yhtään. Alkaa nyt purkaa tavaroita täällä; aikaa kulusi, kotiinpaluu jo alkaisi kummitella, ja saaristo olisi jossain toisaalla.  Ei, ajaisimme nyt Kustaviin lauttarantaan saakka ja teltta jonnekin sinne pystyyn. Mutta minne? Kustavia lähestyessä alan katsella viljavainioita ja jalkapallokenttiä "sillä silmällä". Mielessäni on pian edessä oleva matkan pää. Mahdollisesti kivikkoinen niemen kärki, jossa pieni asfattinen parkkipaikka ja ympärillä tiheä pajupusikko. Sitä paitsi olisi jo varsin pimeä joten mitään surveytä lähiympäristöön ei voisi tehdä. 

Hiljennän vauhtia. Päätieltä erkanee joitain pikkuruisia sivuteitä, joiden ylitse tiheä metsikkö kaartuu. Kohtalaisen kammottavan näköisiä johdakkeita arvatenkin suoraan Adams Familyn kesähuvilalle.

Tulemme Kustaviin. Paikka näyttää yölläkin sympaattiselta ja vaimo alkaa suunnitella jo huomista kävelyretkeä.

- Otto, tytär näyttää. 

Ja niin todellakin on. Siinä nuo automaatin tutun näköiset nimikirjaimet hohtavat yöhön ja näytöllä oleva teksti kehoittaa työntämään sirullisen kortin siniseen aukkoon.

Käymme pyörähtämässä lauttarannassa. Liikenöinti on loppunut. Aikataulussa lukee kuitenkin "Yöllä tarvittaessa". Jätämme kiireesti lauttarannan jotta emme turhaan ajattaisi lossia.

Muutama sata metriä rannasta on parkkipaikka jota luvataan vain urheilukentän käyttöön. Pitänee käydä aamulla ratalenkillä tuumin ja nousemme parkkipaikkana toimivalle laakealle kalliolle. Kuin ihmeen kaupalla kalion reunassa on pehmeä hiekkainen sammalikko. Syydämme siitä käpyjä pois ja pystytäämme telttaa. Lämpöä on 23 C. Lepakot lentävät yötaivasta vasten.