Pääsaaren jättö

Tulemme Bomarsundin linnan raunioille. Heinittyneellä aukealla on maassa rakennusten kivijalan hahmoja. Opastetaulut kertovat massiivisesta toimeliaisuudesta, joka täällä on vallinnut 200 vuotta sitten. Suomen sodassa 1809 Ahvenanmaa muun Suomen ohessa joutui Venäjän keisarikunnan haltuun. Vahvistaakseen länsirajan puolustusta Venäjän keisari Nikolai I aloitti Bomarsundin linnoituksen rakentamisen Ahvenanmaan pääsaarelle Sundin kuntaan. Rakennushankeen päälinnoitus oli valtava yli kilometrin halkaisijaltaan oleva kompleksi.

1853 alkanut Krimin sota laajeni 1854 Ahvenanmaan sodaksi. Tuolloin brittien ja ranskalaisten 12 000 miehen joukko hyökkäsi puolivalmiin linnoituksen 2200 puolustajaa vastaan. Neljän päivän taistelujen jälkeen linnoitus antautui. Linnoitus tuhottiin. Krimin sodan päättäneeseen Pariisin rauhansopimukseen kirjattiin Ahvenanmaan linnoituskielto.

Tulemme lauttarantaan. Lautta on juuri lähtenyt. On aikaa hetki istuskella. Tähän käy mereltä melkoisen navakka tuuli.

Taas pyörien päällä. Olemme Vårdössä. Tänne pari päivää sitten ollut ukkonen iski ankarimmillaan, ei kovinkaan kaukana Långnsistä jossa olimme pyöräilemässä. Silmä kiinnittyy tien varressa oleviin kauniisiin pihapiireihin. Tulemme Vardön kaupalle, joka on iloksenme auki kuuteen. Saamme jotain tuoretta. Ensi yön majoitus on epäselvä, mutta nyt on parasta ostaa tuoretta leikkelettä, jugurttia, appelsiinimehua ja banaania. Saamme äkkilähdön kauoasta kun kuulemme että viimeinen lautta lähtisi 18.10, Hummelvikin lauttarantaan vielä lienee noin  5 km. Tien varressa on kaunis Vårdön kirkko, jonka viehättävyyden muistan edelliseltä reissultanikin. Harkitsen pysähtyväni ottamaan valokuvan, mutta luovun ajatuksesta ja sinkutan edessäni jo mutkan taa painuvien matkakumppaneiden perään.