perjantai 1. elokuuta 2014

Ahvenanmaan venetyypit

Maarianhaminan merikorttelissa oli paikallisia korkealaatuisia käsitöitä esittelevä myyntinäyttely SALT . Valoisa, kaunis huone, jossa paljon hyviä oivalluksia. Kudottujen mattojen värit lumosivat. Onneksi olimme pyöräretkellä. Pernilla Lindroosin taidepostikorttien aforismit vetosivat minuun. Otan oikeudekseni suomentaa
"Rakastan henkilöä joka olen 
 ollessani sinun kanssasi"
"Sytytä majakkasi
  jotta elämä tietää
 mihin johtaa sinua"



SALTin vieressä oli puuvenenäyttely ja käsityöverstas. Näyttelyssä muodostui käsitys ahvenanmaalaisten käyttämistä venetyypeistä. 


Ökor oli soutuvene, jota käytettiin verkkokalastukseen, metsästykseen ja munien keräilyyn. 



Roddsumpar oli vene, johon oli rakennettu sumppu. Veneestä myytiin kalat elävinä. Kätevää.

Jullar, tasaperäisiä soutu- tai purjeveneitä. Käytettiin metsästykseen ja kalastukseen.

Sköbotar-veneet olivat 6-7 m pitkiä työjuhtia silakanpyyntiin, tavarankuljetukseen ja ja näillä tehtiin myös markkinamatkoja. Ahvenanmaalle mahtui veneistä kolme päätyyppiä. Länsi- ja luoteisahvenmaalaisilla oli oma tyyppinsä, joka erosi sekä Tukholman saaristossa käytetyistä että pisaranmallisista koillisahvenanmaan veneistä. Lounaisahvenanmaalaisten veneet tunnisti tasaperästä.

Storbåt oli kymmenenmetrinen vene, se oli suurimpia kalastukseen käytettyjä venetyyppejä. Veneitä käytettiin nuottaveneinä, karjakuljetuksiin ja pidempiin markkinamatkoihin. Keskiajalta 1800-luvun puoliväliin saakka ahvenanmaalaisten markkinamatkat suuntautuivat Tukholmaan. Katettu storbåt oli skuta. Pienempi kajuutallinen vene oli kajutbåt. Stårbotarnat olivat käytössä yleisesti 1930-luvulle saakka.



Segelsumpar-veneet olivat 12-16 metriä pitkiä jättiakvaarioita, joissa kuljetettiin elävää kalaa myytäväksi Tukholman markkinoilla. Mustavalkokuva on kuva museon kuvasta.













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti